Jyränkölän palkittua saattohoitomallia alettiin kehittää vuosisadan vaihteessa, kun vanhusten hoitotyötä alettiin tutkia asiakaslähtöisemmin. Aiemmin vanhuksia sijoitettiin palveluiden piiriin toimintakyvyn perusteella joko kotihoitoon, ryhmäkotiin, vanhainkotiin tai sairaalaan. Toimintakyvyn vaihdellessa heitä siirreltiin hoitopaikasta toiseen.
”Yhä useammin vanhukset itse sekä heidän omaisensa toivoivat, että vanhukset saisivat olla samassa hoitopaikassa elämänsä loppuun asti – tutussa ympäristössä, tuttujen hoitajien hoidossa, kertaa Jyränkölän hoivapalvelujohtaja Kirsti Rantala saattohoitomallin alkua.
Jyränkölän palvelutaloissa tiedostettiin, että saattohoidossa oleva vanhus kaipaa toisen ihmisen läsnäoloa vuoteensa äärellä. Tähän ei hoitajien aika riittänyt, joten apuun kutsuttiin Tuttavantuvan vapaaehtoiset. Jyränkölän Setlementti koulutti saattohoitoringin, johon nykyisin kuuluu 15 sitoutunutta vapaaehtoista. ”He suorittavat tätä palvelutehtävää sydämellään vuorokauden ympäri”, Rantala kiittelee.
Myötätuntoista läsnäoloa
Saattohoidon vapaaehtoinen Merja Ojansivu on ollut mukana vapaaehtoisringissä sen alusta, vuodesta 2010, saakka. Häntä motivoi aiempi kokemus oman äidin saattohoidosta. ”Tärkeintä on myötätuntoinen läsnäolo, sen aistiminen, mitä ihminen toivoo. Lisäksi tarkkailemme hänen vointiaan ja tarvittaessa viemme viestiä hoitohenkilökunnalle.”
Terttu Sihvo koki miehensä poismenon vuonna 2005, ja hän näki tuolloin, miten tärkeää on toisen ihmisen läsnäolo viimeisinä hetkinä. Viidessä saattohoidossa mukana ollut Sihvo on oppinut arvostamaan sitä, että ihminen on yksilö loppuun saakka. Siinä vaiheessa kun ihminen ei enää kykene ilmaisemaan itseään, on tärkeää tietää hänen musiikkimakunsa ja pitääkö hän kosketuksesta.
Iäkkäät mukaan suunnittelemaan
Vuoden vanhusteko 2014 -palkinto luovutettiin Jyränkölälle Vanhustyön Keskusliiton valtakunnallisessa juhlassa Mikkelissä sunnuntaina 5.10.2014. Juhlassa puheen pitänyt peruspalveluministeri Susanna Huovinen pitää tärkeänä sitä, että iäkkäät ihmiset otetaan mukaan suunnittelemaan juuri heille sopivia palveluja.
”Väestön ikääntyminen on suomalaisen yhteiskunnan suurin saavutus. Nykyisin on mahdollista elää pitempi elämä entistä toimintakykyisempänä ja aktiivisempana. Voimmeko kääntää tämä voimavaraksi?” Huovinen kysyi.
Ministeri haluaa keskustelua siitä, miten ikääntyvät voisivat paremmin osallistua vaikuttamiseen yhteiskunnassa sekä omissa asioissaan. ”Ikääntyneet on otettava mukaan ideoimaan keinoja, joilla he voivat elää arvokasta elämää. Terveyskeskuksen vuodeosasto ei ole kenenkään koti. Pitää kehittää välimuotoisia palveluita: päivätoimintaa, yhteisöllistä asumista ja omaishoitoa.”
6.10.2014